Ella Mindinsisko eli Elfstone Ambrose tuli toiseksi PetExpon agilityradalla ja saavuttivat kolmannen luvan ja Sertin sekä nousivat kolmosluokkaan.
Ella & Maria aloittivat kilpailut syksyllä joten varmaan tahtiin on nollat kerätty.
Ellan menestyksestä tuli mieleen koko Am-pentue ja kaikki ne mukavat hetket ja tilanteet mitä on matkan varrella koettu. Kaikkein tutuimpina ovat Pysyneet Ella Vili ja Poju sekä tietenkin tuo kotona mölyävä Mindi.
Ella on ollut muutamaan kertaan hoidossa kun porukat ovat kiertäneet maailmaa. Ella on aina sopeutunut hyvin ja heti luottanut hoitokotinsa ihmisiin. Ella on hieno koira.
Vilin elämää ollaan päästy seuraamaan ja näkemään pienen pennun kasvu isoksi pennuksi ja sitten upeaksi aikuiseksi vesikoirapojaksi. Yllättävän hauska oli agirodussa kuljetella portugeesi urosta joka kyllä keräsi katseita. Vili yritti olla kovin välinpitämätön mutta kyllä se mut kumminkin muisti. Vilistä tulee mieleen myös hakutreenit joissa tanner tömisi kun poika rynnisti metsään.
Pojusta päällimmäisenä mielessä on samankaltaisuus emänsä kanssa sekä selkeä omistautuminen omalle perheelleen sekä se suuri tekemisen ilo joka siitä pojasta huokui kun pääsi Sannan kanssa touhuamaan. Harmi ja vieläkin suuri suru kun Poju on poissa. Aika ajoin ajattelen Pojun kohtaloa ja mietin mistä kaikesta maailma jäi paitsi kun koirapojan piti mennä.
Mindi on ollut aika kakara ja kehittynyt ehkä vähän hitaasti äitinsä helmoissa. Nykyään se alkaa olla oma itsensä eikä enää niin selkeästi hae turvaa Danasta. Osasyy Mindin kehitykseen on varmaan se että se on päässyt treenaamaan eri aikaan kuin Dana ja olen ottanut sen useammin yksin mukaan matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti